Triangaa

Triangaa

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Jouluna ja juhannuksena...

Näköjään 1.1.2015 olen edellisen kerran vaivautunut kirjoittelemaan tänne joten tälle seuraavalle postaukselle looginen ajankohta lienee näin juhannuksen jälkimainingeissa. Viime talvena katosi motivaatio kirjoittamiseen jostain syystä ihan täysin ja päätin, että en kirjoita ennen kuin oikeasti tekee mieli kirjoittaa. Ilmeisesti nyt tekee! Samoin muiden blogien lueskelu on jäänyt tosi vähiin. Olen siis viettänyt blogivapaan talven ja kevään. Tällainen minä olen. Teen vain sellaisia juttuja, jotka sillä hetkellä tuntuvat kivoilta.

En nyt ala koko puolta vuotta päivä päivältä käymään läpi, mutta jotain uusia juttuja elämään ja liikuntaelämään on tullut joten pieni katsaus niihin. Vaikka keskikesää juuri juhlimme niin alkuun hieman talvisia touhuja. Viime talvena vanhin muksuista aloitti alppihiihtoharrastuksen Kouvolan Hiihtoseuran alppijaoston Ratawernereissä. Lapsen uudesta harrastuksesta innostuneena itsekin ostin työkaverilta varaston nurkkiin pölyyntymään jääneet välineet ja suuntasin rinteeseen enkä meinannut pois päästä niin kauan kuin lunta riitti. Ehdottoman täydellisesti löysin Ruususen unta uinuneen nuoruuden rakkauden laskemiseen ja rinteisiin ja se taisi herätä uniltaan entistä ehompana. Myös keskimmäinen naskali pääsi rinteisiin ja innostui hommasta yli kaiken. Niin pahasti lähti homma meillä kolmella käsistä, että isoin jatkaa alppihiihtoa isompien Valio-ryhmässä, keskimmäinen on menossa vuorostaan ensi talvena Ratawernereihin ja allekirjoittanut otti vastaan Valio-ryhmän joukkueenjohtajan pestin.



Pikkujätkää viedään!

Laskukauden päätyttyä ja toukokuun koittaessa lapset lähtivät kokeilemaan rastikerhotouhuja ja taas vietiin koko porukkaa. Jopa pienimmäinen 4 vee innostui pihkaniskailusta todenteolla ja itsenikin löysin iltarasteilta. Eka kerta oli melko päämäärätöntä höntyilyä ja lahjakkaasti juoksentelin rastien ohi. Tokihan reissusta piti fb-päivitys tehdä ja tuon päivityksen seurannaisena huomasin lupautuneeni Jukolaan Selänpään Jäykkien Venla-joukkueeseen ankkuriosuudelle. Hupsista! Mitenköhän tässä taas näin kävi?



Parit iltarastit kerkesin käymään ennen Jukola -viikonloppua ja lasten rastikerhosuunnistuksista yritin myös imeä kaiken mahdollisen opin mitä itselleni oli niistä tarjolla. Jukolaan piti saada mukaan kunnon kengät ja asia meinasi kevään mittaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Lopulta pääsin Helsingissä käymään Suunnistajan Kaupassa josta mukaan lähtivät nämä Sarva D'Vilit. Eivät varsinaiset suunnistuskengät vaan suunnistukseen sopivat nastalenkkarit. Toimivat myös talvijuoksussa. Kengät olivat jalkaani täydelliset ja toimivat Paimion kallioilla kuin unelmat.





Jukolaan matkasimme kahden nuorimmaisen kanssa Vehkalahden Veikkojen ja Kouvolan Suunnistajien kanssa bussikyydillä ja sekin oli jo muksuille uusi ja ihmeellinen juttu. Paimiossa jossa tämän kesän Jukola kisailtiin oli lapsille tarjolla seuraava elämys eli telttailu. Muksut eivät ole aiemmin yöpyneet teltassa ja tämä oli se juttu, jota oltiin jo pitkään odotettu. Ennen telttayötä ja omaa osuuttani hengailtiin joukkeen telttapaikalla useampi tunti. Jätkänpätkä innostui äidin pienellä avustuksella rakentamaan ehkä kulmakunnan hienoimman majan jos vaikka majapaikoista tulee pulaa. Oli sammalvuoteet ja kaikki.

Henkilön Hanna Viljaranta kuva.

Henkilön Hanna Viljaranta kuva.


Ja sitten omalle osuudelle. Ennakkoon oli jo tiedossa, että on siinä ja siinä, pääsenkö ns. yhteislähtöön vai kerkeänkö taipaleelle ennen sitä. Noin 20 min ennen maalialueen sulkeutumista pääsin kuin pääsinkin matkaan itsekseni. Juoksu kulki hyvin ja kuten minua oli ennakkoon informoitu, suunnistaminen Jukolassa on helppoa etenkin jos ollaan sijoilla xxxx. Valmista polkua on tallattuna runsaasti ja koko ajan huudellaan kellä sattuisi olemaan sama rasti työn alla kuin itsellä. Tai sitten vain kysellään, että missäköhän mahdetaan olla...Muutamaa rastia etsittiin porukalla pidemmän aikaa, mutta sekin taitaa kuulua lajin luonteeseen. Kaikkiaan aika ei päätä huimannut, mutta tyytyväinen olin sen jälkeen kun maalissa vielä varmistui, että olin muistanut leimata oikeat rastit ja oikeassa järjestyksessä. Eli hyväksytty suoritus ja hyvä fiilis. Siinähän ne minun tavoitteet olivatkin. Ja ensi vuonna uudestaan. Sekä äiti että lapset.



Jukolaviikonlopun Se juttu on varsinaisen Jukolan viestin startti klo 23.00 jolloin iso joukko suunnistajia otsalamppuineen lähtee "kiiltomatona" luikertelemaan pimenevään metsään. Tarkoitus oli meidän paikanpäällä nähdä tämä näytös, mutta klo 22.40 olivat lapset jo niin väsyneitä, että oli aivan pakko suunnistaa teltoille ja kuunnella lähtölaukaus matkalta sinne. Oheisesta linkistä voivat käydä muutkin ihailemassa tämän vuotisen Louna-Jukolan lähtöä.







Lauantai Paimiossa oli keliltään aivan mahtava ja päivän päätteeksi meille kaikille maistui Jukolan klassikkoannos eli makkaraperunat. Sunnuntaina heräsimme sateen ropistessa mukavasti teltan kankaaseen. Päiväkodissa lapset olivat innoissaan kertoneet, "että käveltiin vesisateessa aamupalalle". Elämyshän se sekin!





Jukola -humalasta toivuttuani alkaa katse taas siintää 18.7.2015 kisailtavassa Joroisten puolimatkassa. Tällä(kään) kertaa ei varsinaisia tulostavoitteita reissulle ole, mutta olisihan se kiva, että samassa ajassa kuin viime kesänä reissusta selviäisi... Uimaan olen rohkaistunut tälle kesää pari kertaa, mutta myönnettävä on, että talviturkki on jäänyt märkkärin alle. Kevätflunssa ja miehen 40 sotaharjoitusvuorokautta reilun kahden kuukauden sisään taas huolehtivat siitä, että Kaunotarta en ole paljoa päässyt ulkoiluttamaan. Nyt täytyy siis ottaa ajamisen suhteen vielä pieni loppukiri.

Näissä merkeissä tänä kesänä. Katsotaan mitä meille kuuluu ensi jouluna ;-)

Henkilön Hanna Viljaranta kuva.