Triangaa

Triangaa

lauantai 8. marraskuuta 2014

Löysin itseni - jälleen kerran



Minulla on suuri tarve asioiden käsitteellistämiseen ja rakastan kaikkia abstrakteista asioista rakenneltuja kaavioita. Jotenkin vain on kiva jäsennellä elämää ja sen omituisuuksia sellaisten kautta. Itselleni on ollut tähän asti pieni mysteeri oma suhtautumiseni liikuntaan. Rakastan liikuntaa suunnilleen kaikissa sen muodoissa, haluan harjoitella tavoitteellisesti, mutta minusta ei löydy edes nimeksi kunnon kilpailuhenkisyyttä. Mikä oikein olen naisiani?

Tällä viikolla löysin vastauksen tähän kysymykseen Lasse Seppäsen Nousukunto -blogista Tuossa linkin takana Lasse, joka on melkoinen liikunnan monitoimimies, avaa ihmisten erilaisia ns. tavoiteorientaatiomalleja suhteessa liikuntaharrastukseen. Itse olen puhtaasti oppimisorientunut henkilö niin liikunnassa kuin monessa muussakin asiassa. No kotityöt menevät puhtaasti tuonne välttämisorientaation puolelle :-D Naimisissa taas olen henkilön kanssa, jolla on myös vahva oppimisorientaatio, mutta ehkä vielä vahvempi suoritusorientaatio.

Mikä tässä koko hommassa mielenkiintoisinta on se, että itse asiassa koko tämä minun blogin "sanoma" on tuo oppimisorientaation ilosanoma. Minun mielestäni liikunnasta vain pitää nauttia. Joka sekunnista, joka metristä ja jokaisesta hengenvedosta. Puhun nyt siis kuntoliikunnasta.  Ja harrastuksen pitää tuoda hyvinvointia, ei pahoinvointia. Liian usein kuulee nykyisin tarinoita siitä, kun tavalliset kuntoliikkujat vetävät itsensä ylikuntoon, kärsivät koko ajan jostain rasitusvammasta tai flunssasta tai muuten vain huomaavat olevansa täysin koukussa esimerkiksi maratuloksen parantamiseen. Huippu-urheilu on tietysti eri asia, mutta väittäisin, että yleensä huipulle päässeillä henkilöillä on myös vahva oppimisorientaatio vahvan suoritusorientoituneisuudeen lisäksi.

Enkä missään nimessä halua suhtautua negatiivisesti muihin malleihin, tärkeintähän tässä kakkostyypin diabeteksen luvatussa maailmassa on se, että ihmiset liikkuvat. Mutta väittäisin, että kun jokainen löytäisi mahdollisimman paljon oppimisorientaatiota liikuntaharrastukseen, itse harrastuskin olisi kaikista vahvimmalla pohjalla ja sen terveys- ja hyvinvointihyödyt olisivat suurimmat mahdolliset.

Oheen olen nyt Lassen luvalla lainnannut suoraan hänen blogistaan kyseisen jaottelun. Halusin esittää sen tässäkin, koska itse olen niin innoissani tästä ja uskon, että tästä on hyötyä monelle muullekin oli sitten sunnuntaikävelijä tai huippu-urheilija.

1. Oppimisorientoitunut. Oppimisorientoitunut henkilö harjoittelee lähinnä sen vuoksi, että kokee harjoittelussa kehitystä sekä oppii taitavammaksi harjoittelijaksi sekä urheilijaksi. Oppimisorientoitunut henkilö ei motivoidu harjoittelemaan kilpaillakseen muiden kanssa, eikä hänen kiinnostuksensa suuntaudu kilpailujen jälkeen tulosliuskojen tuijottamiseen. Oppimisorientoitunut henkilö hakee harjoittelusta fiiliksiä sekä merkityksen tunteita, sen sijaan, että hän vertailisi omia harjoittelun tuomia tuloksia muihin henkilöihin. Oppimisorientoituneen henkilön tavoitteena harjoittelussa on kehittyä ja oppia mahdollisimman paljon, suhteessa aiempiin suorituksiinsa.

Oppimisorientoituneelle henkilölle sisäisen motivaation peruspilarit, eli autonomia, koettu kyvykkyys sekä merkityksen tunteet ohjaavat tekemistä. Oppimisorientoituneelle on tärkeää, että hän voi itse vaikuttaa siihen, mitä harjoittelee ja milloin harjoittelee. Liian "orjalliset" ohjeet harjoitteluun heikentävät motivaatiota, koska ne vähentävät vapaudentunnetta.
Oppimisorientoituneisuudella on tutkimusten mukaan vahva yhteys hyvinvoinnin edistymiseen


2. Suoritusorientoitunut. Suoritusorientoitunut henkilö harjoittelee kilpaillakseen. Tarkemmin sanottuna voittaakseen! Suoritusorientoitunutta henkilöä ei kiinnosta hopea, pronssi tai pistesijat, vaan voitto. Vaikkakin henkilö tekee oman ennätyksensä, hän ei osaa olla täysin tyytyväinen, mikäli toinen henkilö on parempi. Sen lisäksi, että hänelle elämässä on vain voittoja tai tappioita, hänen ajattelunsa on usein mustavalkoista. Tämä johtaa usein psyykkisiin ongelmiin, sillä ajatus -ja toimintamallit ovat jäykkiä.
Suoritusorientoituneen vahvuus on sisukkuus sekä kurinalainen harjoittelu. Hän on erittäin sitoutunut menestymään ja tekemään töitä sen eteen.

Suoritusorientoitunut henkilö haluaa noudattaa tiukasti suunniteltua harjoitusohjelmaa. Väliin jäänyt harjoitus on heikkouden merkki ja hän saattaa rankaista itseään sen vuoksi. Hän käyttää usein myös psykologisia selviytymis (coping) -ja puolustautumis(defenssi) keinoja, kuten selittelyä. Coping -ja defenssikeinoilla henkilö pyrkii säilyttämään psyykeensä tasapainossa.
Suoritusorientoituneet henkilöt menestyvät, mutta ovat alttiita myös psyykeen häiriöille, kuten masennukselle. Suoritusorientoituneelle olisi hyödyllistä pyrkiä kehittämään oppimisorientoituneita malleja, jotta tappioiden merkitys ei kasvaisi liian suureksi taakaksi.
3. Välttämisorientoitunut. Välttämisorientoituneen harjoitteluun sitoutuminen on paradoksaalista. Harjoittelu ei häntä toisaalta kiinnosta, mutta hän pyrkii välttelemään esimerkiksi ylipainoa liikunnan avulla. Lisäksi hän voi etsiä sosiaalisia kontakteja liikunnallisista ihmisistä ja siksi myös osallistuu harjoituksiin. Yksin hän ei useinkaan kiinnostu harjoittelemaan (etenkään huonossa säässä), mikäli tavoitteet harjoittelulle ovat etupäässä sosiaalisia.
Välttämisorientoituneelle on tyypillistä vältellä epämukavuusalueen harjoittelua. Harjoittelu hänellä onkin usein tasapaksua. Sosiaalisissa tilanteissa hän on kuitenkin valmis laittamaan kroppaa likoon. Hän myös osallistuu aktiivisesti sosiaaliseen mediaan omassa harjoitteluryhmässään.
Välttämiskäyttäytyminen laajenee usein myös muuhun elämään ja henkilö jättää asiat, kuten kilpailuun ilmoittautumisen viime tippaan. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että välttämisorientoituneisuus on aina heikkous, sillä tietyissä tilanteissa on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta järkevää käyttää välttämisorientaatiota. Esimerkiksi käyttäen välttämisorientaatiota kosteita viikonloppubileitä kohtaan, edistää todennäköisesti urheilullista tavoitetta.
Välttämisorientoituneen kannattaa pyrkiä etsimään liikuntamuotoa, joka tuottaa mielihyvää, eikä liikuntamuotoa, joka on trendikästä tai tehokasta.
Toisin kuin oppimisorientoituneella, välttämiskäyttäytyjällä on havaittu alhaisempaa hyvinvoinnin ja onnellisuuden tasoa.

Edellämainitut ovat karkea kolmijako tavoiteorientaatioihin. Alla olevassa kuvassa havaitaan, ettei jako ole ihan noin yksinkertainen, vaan orientaatiomallit ovat enemmänkin yhdistelmiä kuin yksittäisiä. Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että orientaatiomallit ovat suhteellisen pysyviä, mutta etenkin ulkopuolinen palaute vaikuttaa siihen, mihin suuntaan orientaatiot muuttuvat. Lisäksi orientaatiot ovat myös tilannekohtaisia. Toisessa tilanteessa henkilö pyrkii oppimaan mahdollisimman paljon, kun taas vaikka pihapeleissä vain voitto kelpaa.





Vaikka oppimisorientaatio on minussa ollut aina vahvana, on sitä vielä vahvistanut jooga. Ei ole olemassa huonoa tai hyvää harjoitusta. On olemassa vain erilaisia harjoituksia. Tätä joogan klassista viisautta mielestäni kannattaa soveltaa kaikkiin liikuntamuotoihin ja miksei muihinkin harrastuksiin käyrätorvensoitosta pitsinnypläykseen.






Ja ennen kaikkea lapset ovat parhaita opettajia tässä. Tänäänkin sain nähdä todellista liikunnan riemua ja innokkuutta oppia uusia asioita kun käytiin avaamassa hiihtokausi kylän tykkilumiladulla.